Milka Hanhela
vasemmisto.fi -sivustolle
vasemmisto logo
24.11.2021

Sinun lapsesi eivät asu sinun maailmassasi. Ryhmäpuheenvuoro 15.11.

Ilmasto on lämpenemässä vähintään 2,4 astetta. Se tarkoittaa, että sinun lapsesi eivät elä sinun maailmassasi.

Kirjoitin tämän ryhmäpuheenvuoron pidettäväksi Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa käsiteltiin kaupungin talousarvio vuodelle 2022 ja vuoteen 2030 ulottuva strategia. Alkuperäinen työversio tästä puheesta kuului: ”Ilmasto on lämpenemässä ainakin 2,4 astetta, eli millään, mitä täällä puhutaan, ei ole mitään väliä.” Mutta tein sitten hieman optimistisemman version. Olkaa hyvät.

 

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro Tampereen kaupunginvaltuustossa 15.11.

Arvoisa puheenjohtaja, kanssavaltuutetut, kuulijat. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kiittää pormestari Anna-Kaisa Ikosta ja koalition ryhmiä lämpimästi yhteistyöstä talousarvion valmistelussa. Kiitämme myös kaupungin strategian valmistelua koordinoineita viranhaltijoita siitä, että strategiaa tehtiin aidosti osallistaen. Koemme, että meidän kädenjälkemme näkyy molemmissa dokumenteissa.

Sananen talousarviosta.

Talousarvio on nähdäksemme laaja kompromissi, jossa pyritään panostamaan siihen, että kaupunki ja sen ihmiset pääsisivät palautumaan korona-ajan vaikeuksista. Tällainen sen mielestämme tuleekin olla. Korona on aiheuttanut terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia sadoille tamperelaisille, ja ruuhkauttanut monet palvelut. Nyt on kaupungin tilaisuus osoittaa, että se tekee voitavansa, jotta koronan seuraukset tamperelaisten hyvinvointiin jäisivät mahdollisimman lyhytaikaisiksi. Välittömän kärsimyksen vähentäminen on aina hyvä tavoite politiikassa, ja elämässä muutenkin.

Olen myös iloinen, että koalitiolla on ollut rohkeutta tehdä alijäämäinen talousarvio, vaikka tätä ratkaisua on ymmärrettävästi kritisoitu. Investointien tekeminen nyt kertoo siitä, että koronan myötä patoutuneeseen ja kasvaneeseen palvelutarpeeseen halutaan ainakin yrittää vastata. Nuorten mielenterveyskriisi sekä hoitoalan kriisi ovat nyt sillä tasolla, että jokaisella eurolla on väliä, ja jos näihin ongelmiin ei puututa riittävällä tavalla, seuraukset tulevat paljon kalliimmaksi kuin nyt tehtävät panostukset. Vaikka suunta on oikea, epäilemme kuitenkin vahvasti, että sovitut toimet eivät vielä riitä: sote-budjetti on jälleen alimitoitettu verrattuna tämän vuoden toteumaan ja palveluntarpeen kasvuennusteisiin.

Kaupunki ja sen talous ovat kasvussa. On kuitenkin muistettava, että kasvun hedelmät jakautuvat epätasaisesti. Esimerkiksi asumisen hinnan ja elinkustannusten nousu vaikuttaa kaikkiin tamperelaisiin, mutta eri tavoin, etenkin kun työtä ei riitä kaikille. Pienituloiset perheet, eläkeläiset ja opiskelijat joutuvat kamppailemaan sen kanssa, miten tulot riittävät kasvaviin vuokrakuluihin, samalla kun asuntosijoittajat käärivät hyödyn maan arvonnoususta. Kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan varmistaminen on siis nyt ehkä tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Vasemmiston näkökulmasta on vähintään yhtä tärkeää varmistaa, että kaupunginosat ja eri väestönosien hyvinvointi eivät pääse eriytymään liikaa. Olemmekin iloisia siitä, että strategiassa nämä huomioitiin selvin kirjauksin. Kysymys on ennen kaikkea tulevista sukupolvista: lapsilla pitää olla oikeus tasapainoiseen kasvuympäristöön ja laadukkaaseen koulutukseen riippumatta asuinpaikasta tai siitä, mitä koulua käy. Mikäli eriytymisen annetaan jatkua, sen seurauksena perhetausta ja asuinpaikka, eli sanalla sanoen tuuri, määrittää yhä vahvemmin lasten ja nuorten mahdollisuuksia elämässä.

Eriytymistä vastaan pitääkin taistella järjestelmällisesti, sillä rahalla ja vallalla on tapana kasautua; täällä kaupunginvaltuustossakin tietyt kaupunginosat ja tuloluokat ovat paljon vahvemmin edustettuna kuin toiset. Jollemme kiinnitä asiaan huomiota, on erittäin todennäköistä, että täällä tekemämme päätökset hyödyttävät painottuneesti vain niitä, joiden arki täällä parhaiten tunnetaan, eli jotka ovat jo valmiiksi hyväosaista keskiluokkaa.

Jotta tämä vältettäisiin, niin me vasemmistossa toivoimme talousarvioneuvotteluissa lisäpanostuksia esi- ja perusopetuksen tasa-arvon lisäämiseen, ja iloksemme tämä toive huomioitiin. Toivoimme lisäresursseja myös oppilaiden kolmiportaisen tuen vahvistamiseen, ja tähänkin saatiin pieni ylimääräinen panostus. Tänään jätämme vielä Ulla-Leena Alpin valmisteleman valtuustoaloitteen nepsy-lasten tuen eli neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten ja heidän perheidensä tuen vahvistamisesta. Me aikuiset saatamme elää epäoikeudenmukaisessa maailmassa, mutta lapsilla näkisin mieluusti yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään.

 

Se oli puheen helppo osuus. Sitten vaikeampaan.

Viime kerralla pitäessäni ryhmäpuheenvuoroa tässä salissa kerroin, että 42% suomalaisista nuorista uskoo ihmiskunnan olevan tuhoon tuomittu. Tänään tuo luku kuulostaa jo optimistiselta. Glasgow’n ilmastoneuvottelut päättyivät nimittäin lauantaina laihaan sopuun, ja uusimpien arvioiden mukaan olemme matkalla kohti maailmaa, joka ennen kuluvan vuosisadan loppua on lämmennyt vähintään 2,4 celsiusastetta verrattuna esiteolliseen aikaan.

Globaali katastrofi on siis nyt käytännössä kiveen hakattu. 2,4 asteen lämpeneminen tarkoittaa muun muassa sitä, että sadat miljoonat ihmiset joutuvat lähtemään kotoaan tulevien 80 vuoden aikana, koska heidän nyt asuttamansa alueet ovat pian asumiskelvottomia. Edessä on katastrofaalinen määrä joukkokuolemia ja konflikteja sekä sen skaalan evakuointiyritys, että se jättää varjoonsa kaikki aiemmat muuttoliikkeet, mitä maapallolla on koskaan nähty.

Miten tämä kaikki vaikuttaa Tampereeseen? Minä en tiedä, ja se on fakta jonka edessä koen aika suurta epätoivoa. Mutta vaikutukset ovat joka tapauksessa niin valtavat, että tässä kaupungissa ei pitäisi tehdä enää yhtään päätöstä miettimättä tarkasti, kuinka se vaikuttaa meidän lapsenlapsiimme. Esimerkiksi lentoliikenteeseen tai yksityisautoiluun investoiminen on tässä kokonaisuudessa surkuhupaisan lyhytnäköistä. Henkilökohtaisesti hävettää ajatuskin siitä, että olisin 2020-luvulla mukana hyväksymässä vaikkapa uutta pysäköintikompleksia tai eritasoliittymää, tai mitä tahansa suurhanketta, jonka vaikutuksia kulkutapaosuuksiin ja päästöihin ei ole edes arvioitu. Tässä suhteessa Tampereella on vielä skarpattavaa.

Mutta yksittäisen ihmisen epätoivo tai häpeä tai niiden puute on toissijaista. Merkitystä on nyt sillä, mitä tehdään ja mitä ei. Jokaisella asteen murto-osalla on merkitystä, ja se tarkoittaa, että jokaisella poltetulla bensalitralla, jokaisella valetulla betonikuutiolla, jokaisella istutetulla puulla ja suojellulla suolla on merkitystä. Merkitystä on myös jokaisella teolla, joka vähentää meidän ja meidän jälkeemme tulevien sukupolvien kärsimystä edes vähän. Niukkenevien luonnonvarojen maailmassa resurssien jaosta muodostuu meidän aikaamme muokkaava kysymys, haluttiin sitä tai ei. Tänä päivänä me nojaamme edelleen fossiilisilla polttoaineilla aikaansaatuun talouskasvuun, ja se on riippuvuus, josta meidän on pakko päästä eroon.

Hyvät kanssavaltuutetut. Käsittelemme tänään talousarviota vuodelle 2022 sekä strategiaa, jonka aikaikkuna ulottuu vuoteen 2030. Se, miten perustavalla tavalla erilaista maailmaa kohti olemme matkalla tuon jälkeen, ei kuitenkaan vielä näy näissä dokumenteissa. Ainoastaan päästöbudjetti antaa muutoksen skaalasta pienen pilkahduksen.

Runoilija Khalil Gibran kirjoitti 98 vuotta sitten runon, jonka alkusanat moni teistä varmasti tunnistaa. “Sinun lapsesi eivät ole sinun.” Tämä asia jokaisen vanhemman on hyväksyttävä, vaikka se olisi vaikeaa. Nykyvanhempien tehtävä on vielä tätäkin vaikeampi; hyväksyä, että heidän lapsensa eivät edes asu samassa maailmassa kuin he.

Kun tämän päivän talousarvio on naputeltu ja lähdemme kohti seuraavan vuoden haasteita, niin toivon meille kaikille kuitenkin rohkeutta ja tahtoa hyväksyä tämä tosiasia, koska ilman päättäjien rohkeutta ja tahtoa, meidän lastemme maailma on vielä paljon synkempi kuin miltä se tänään näyttää.

Takaisin etusivulle